sunnuntai, 20. huhtikuu 2008

ARVOITUS

Arvaa kenen liikeidea?

  • Tuotteet: Halutaan niin vähän kuin mahdollista
  • Asiakkaat: Perse auki
  • Tuotantovälineet: Koneet ja kalliisti koulutetut ihmiset
  • Raaka-aineet: Huono-osaiset ihmiset
  • Tapa toimia: Raaka-aineille ei puhuta ( ei tietenkään! ) tuotantovälineillekin mahdollisimman vähän. Valmistetaan vähän ja halvalla. Tuotantovälineet käytetään ihan paskaksi.
  • Laatu: Häh?? Siis laatu....kuullukkaan!

Sehän on suomalainen keskussairaala. Tuotteina elävä tai kuollut potilas, asiakkaina terveysyhtymien kunnat, raaka-aineina potilaat ja välineinä lääkärit ja hoitajat.

Olin tammikuussa viikon hoidettavana vaivaan, jota en tiennyt sairastavanikaan. Tapasin kuusi lääkäriä esittelyineen 2-3 minuutia kerrallaan. Kinattiin etupäässä siitä voidaanko tiputusneula poistaa kämmenselästäni, kun sen kautta ei tiputettu mitään. Onnistuin neljänneltä saamaan hakusanan ja kävin sairaalavaatteissa kotona, että pääsin nettiin rauhassa. Sairaalassa oli vain yksi potilaskäytössä oleva nettikone kompleksin äärimmäisessä nurkassa.

Totesin tilani kriittiseksi ja hipsin takaisin lasarettiin. Lopulta pistivät kotiin odottamaan laboratoriotuloksia. Lääkärin piti soitaa tiettyyn aikaan. Ei soittanut. Soitin itse, mutta törmäsin byrokratiaan. Pistin sähköpostin kaikille lääkäreille. Yksi vastasi olevansa lomalla. Lopulta minulle soitti  seitsemäs lääkäri ja pahoitteli ja lupasi soittaa seuraavana päivänä uudelleen. Soittikin. Sanoi, että minulle tulee poliklinikalta kutsu tutkimuksiin. Odottelin liki kaksi viikkoa ja kaivoin välskärin esiin palomuurin läpi. Sanoi sihteerin töpänneen. Sitten töpeksi poliklinikka, laboratorio jne. Vieläkään ei tiedetä vaivani syytä. Kokeet jatkuu ensi kuussa. Jännittävää!

Ajattelin, että sairaalassa on varmaan lääkäripula kun niillä tuntui aina olevan kiire. Katsoin netistä avoimet virat. Niitä oli vain kaksi!!! Katsokaapas uudelleen sitä liikeideaa! 

lauantai, 19. huhtikuu 2008

AVAUS

Avaus on jokaisen päivän teema. Päivittäin äijät avaavat lompakkonsa ja autonsa oven. Muita avauksia on harvemmin. Äijä harvemmin kulkee trendien mukaan - ei myöskään kulje aina vastavirtaan. Niinpä minäkin avasin blogin. Sinisellä pohjalla ; totta kai. Sitä ennen olin avannut viskipullon. Olen ylpeä äijyydestäni samalla tavalla kuin sveitsiläiset kelloistaan, pankeistaan ja äijyydestään. Äijiähän niiden täytyy olla, kun eivät kulje muun euroopan mukana. Äijät osaa ajatella itse - ilman keskitettyä apua.

Ilmaston muutos on päivän trendi. Jos se vipu löytyy, jolla kehitys muutetaan, niin sen paino muodostuu niin suureksi ettei löydy voimaa sen vääntämiseksi. Miksi siis yrittääkään? Voimat ja rahat kulutetaan vastustamiseen, vaikka ne pitäisi satsata sopeutumiseen. Elämä maassa kuolee viimeistään kun auringon energia vähenee riittävästi. Ok, meneehän siihen miljoonia vuosia, mutta loppuu se silti. Silloin viimeistään ne jälkeläisemme, joiden vuoksi nyt olemme huolestuneita, menehtyvät. Niitä on paljon enemmän; eksponentiaalisesti enemmän! Kun pari miljardia kiinalaista ja intialaista on saanut tikkarin suuhunsa, niin pitäisikö se repiä pois? Millä lihaksilla?

Niinpä menin ja ostin auton. Kakkosauton. Siinä on 5.3-litran moottori ja se kuluttaa parikymppiä sadalla. Lyijyllistä! Se on  Buick Roadmaster, vuosimallia 1948. Yhtä vanha kuin minäkin!

Ensi kerralla varmaan kerron miten sairaala hukkasi potilaansa, joka ei tiennyt sairaana olevansakaan.