Avaus on jokaisen päivän teema. Päivittäin äijät avaavat lompakkonsa ja autonsa oven. Muita avauksia on harvemmin. Äijä harvemmin kulkee trendien mukaan - ei myöskään kulje aina vastavirtaan. Niinpä minäkin avasin blogin. Sinisellä pohjalla ; totta kai. Sitä ennen olin avannut viskipullon. Olen ylpeä äijyydestäni samalla tavalla kuin sveitsiläiset kelloistaan, pankeistaan ja äijyydestään. Äijiähän niiden täytyy olla, kun eivät kulje muun euroopan mukana. Äijät osaa ajatella itse - ilman keskitettyä apua.

Ilmaston muutos on päivän trendi. Jos se vipu löytyy, jolla kehitys muutetaan, niin sen paino muodostuu niin suureksi ettei löydy voimaa sen vääntämiseksi. Miksi siis yrittääkään? Voimat ja rahat kulutetaan vastustamiseen, vaikka ne pitäisi satsata sopeutumiseen. Elämä maassa kuolee viimeistään kun auringon energia vähenee riittävästi. Ok, meneehän siihen miljoonia vuosia, mutta loppuu se silti. Silloin viimeistään ne jälkeläisemme, joiden vuoksi nyt olemme huolestuneita, menehtyvät. Niitä on paljon enemmän; eksponentiaalisesti enemmän! Kun pari miljardia kiinalaista ja intialaista on saanut tikkarin suuhunsa, niin pitäisikö se repiä pois? Millä lihaksilla?

Niinpä menin ja ostin auton. Kakkosauton. Siinä on 5.3-litran moottori ja se kuluttaa parikymppiä sadalla. Lyijyllistä! Se on  Buick Roadmaster, vuosimallia 1948. Yhtä vanha kuin minäkin!

Ensi kerralla varmaan kerron miten sairaala hukkasi potilaansa, joka ei tiennyt sairaana olevansakaan.